ilkeä persialainen

Tämä persilainen diiva oli meillä noin kuukauden ajan ja ehdottomasti raskain kissa mitä ollut hoidossa. Aiheutti itselleni sellaiset stressitasot ettei mitään rajaa. Kyllä omistajien kanssakin oli kainleaista säätöä ja eniten ärsytti että vasta tulopäivänä kerrotaan kuinka saattaa pissata. 

Tutustumiskäynnillä kisu oli niin kiltti ja ystävällinen. Sitähän ei kauaa kestänyt. Kun omistajat lähti kisusta kuoriutui varsinainen diivaileva monsteri. Melkein joka ikinen päivä hän pissasi keittiön lattialle. Yritin sen kuukauden aikana kaikkea. Joka päivä pistin aina varmuuden vuoksi pyyhkeet lattialle. Oli stressisuihketta ja kaikkea mahdollista. Vasta vikana päivä sattui olemaan kylppärissä tyhjä vati jonne meni tekemään pisut. Vitsit kun oisin tajunnut aikaisemmin. En tiedä mikä hänelle oli.

Alkuun oli todella vaikea päästä edes turkkia harjaamaan, koska oli välillä todella aggressiivinen eikä harjaus innostanut. Olin kuitenkin tosi kärsivällinen ja lopulta se ei ollutkaan enää niin paha kun hieman herkuilla houkuttelin. Voin sano, että oli kuukauden jälkeen kuin kynitty kana. Turkki meni tosi helposti takkuun eikä ollut helppoa saada takkuja pois, mutta onneksi isoimmat sain hoidettua. Siinä vaiheessa pohdin kyllä etten ikinä halua pitkäkarvaista kissaa itselleni.

Toki loppua kohden alkoi menemään hiukan paremmin ,vaikka olinkin onnellinen , että kissa lähti. Se pyykkirumba oli helvettiä ja jatkuva lattioiden pesu. Silloin selvitin rodusta paljon asioita ja opin myös uusia asioita ja tajusin miksi ikinä en hankkisi persialaista. Vaikka niinä harvoina hetkinä kisu olikin ihan mukava niin en enää ikinä haluaisi häntä takaisin hoitoon.